Hävisin itseltäni. Hukuin pyykki- ja tiskivuorien keskelle. Tyttösen uhmaikä iski päälle kuin rypälepommi ja Pikkulikan eroahdistus-hampaidenpuhkeamis-flunssailu-ruokalakkoilu vei kaiken energian. koko kesä meni ihme sumussa ja ihmettelin miten kukaan selviää useamman kuin kahden lapsen kanssa.

Löysin itseni taas, kun kaikesta väsymyksestä huolimatta aloin vääntää viikonloppuisin työvuoroja. Minulla on työkaverit ja omat jutut niiden kanssa, minulla on palkkapäivä ja lupa nukkua pitkään yövuoron jälkeen viikonloppuna. Olen muutakin kuin muodoton äiti-ihminen ruutuhousuissa ja finni leuassa taistelemassa kiukkuisen kaksivuotiaan kanssa, että mennäänkö sinne päiväunille vai ei. 

Vauvakuume ei kaikesta huolimatta ole hellittänyt yhtään. Kierukan ja/tai imetyksen ansiosta minulla ei edelleenkään ole menkkoja. No, sehän tarkoittaa tietenkin sitä, että kuvittelen vähän väliä raskausoireita: yjöttää, väsyttää, paleltaa. Tietenkään yrjötys ei voi johtua liiasta kahvista, väsymys huonosti nukutusta yöstä ja palelu liian kylmästä asunnosta, vaan ne kaikki ovat viitteitä siitä, että kierukka on pettänyt ja olen raskaana.

Niin, minulla on kaapissa kasa liuskatestejä joilla tasaisin väliajoin tarkistan, ettei vahinko ole päässyt sattumaan.

 Salaa olen pettynyt kun näen vain sen yhden vaivaisen viivan.