Kotona on hiirehiljaista. Vihdoinkin. Normaali kakofonia on vaiennut ja vaihtunut tuhinaksi päiväunien merkeissä. Tyttönen saa hampaita ja huutaa kuin mölyapina suurimman osan hereilläoloajastaan. Äiti kiikuttaa jos jonkun näköistä purulelua ja kylmäkallea. Raukkaparka.

Ukko on flunssainen. Rutisee ja vaatii huomiota ja surkuttelua. Mies muuttuu lapseksi sairastuessaan. Raukkaparka hänkin.

Toisen vauvan toiveilu on aloitettu heittämällä minipillerit lääkekaapin ylimpään nurkkaan. Luomumenkkoja odottelen siis. Saas nähdä koska tulevat, vai tulevatko lainkaan, kun imetänkin vielä. 

Sade rapisee ikkunaan ja hiljaisuus jatkuu.