Tämä on ollut mukava viikonloppu. Alunperin meidän piti lähteä tupareihin (viinanhuuruiset k-18 pirskeet), mutta lapsenvahti ei päässytkään tulemaan, joten ne bileet jäivät käymättä. Se olisi ollut Tyttöselle ensimmäinen yli kolmen tunnin ero vanhemmista. En ole pahoillani, että se peruuntui. Jos (ja kun) lähdemme mieheni kanssa viettämään iltaa pitkästä aikaa ilman lasta, niin mieluiten menemme muutaman hyvän ystävän kanssa syömään ja pubiin, kuin johonkin puolituttujen kotihippoihin. 

Ryyppäjäisten sijaan väsäsimme miehen kanssa tacoja ja pelasimme nintendo wiillä keilausta. Se on yllättävän hauskaa ja helppoa. Kyseinen laite on meillä valitettavasti vain lainassa.

Tänään lähdemme anoppilaan kyläilemään. Ja kuuntelemaan vauvavihjailuja. Kysyin Ukolta, että onko hän sanonut anopille, että haluamme toisen lapsen. Ei, kun hän on sanonut anopille, että MINÄ haluan toisen lapsen. Miehet! Ei voi omaa vauvakuumettaan tunnustaa. Nyt anoppi luulee, että minä vien ja mies vikisee. 

Eilen näimme erään miehen ystävän vastasyntyneen vauvansa kanssa kauppakeskuksessa. En voinut kuin tuijottaa sitä suloista nyyttiä. Se nukkui ja sen kasvot olivat niin pienet! Ja hölösuu Ukko jutteli siinä sitten "jos saamme toisen lapsen" juttujaan. Koko kaupunki varmaan tietää kohta, että meille toivotaan perheenlisäystä. Martinat ja Eskot esitelkööt lisääntymispuuhiaan julkisuudessa. Minä haluaisin pitää ne salassa.

Niin, kerronhan minä täällä blogissa varsin julkisesti näistä asioista. Mutta täällä olen anonyymi. En ole kertonut kenellekkään tutulle tästä blogista ja vaikka minut varmaan aika helposti täältä tunnistaisi, niin tuskin kukaan tuttuni harrastaa blogien lukemista. Siihen uskoon tuudittaudun...