Nyt sitten olen ruvennut tuntemaan liikkeitä.  Ensimmäinen kunnon potkusarja tuntui, kun istuin peloissani kasaan kyyristyneenä neuvolassa odottamassa sikapiikkiä. Ei niitä tule vielä kovin usein, mutta joka päivä ne tuntuvat vähän selvemmin. Välillä yksittäisiä hipaisuja ja välillä monta hentoa tönäisyä perä jälkeen: töks töks töks... Joka päivä odotan innoissani, että milloin taas tunnen vauvani tervehdyksen.

Olin lykännyt sikarokotteen ottamista tarkoituksella rv.12 jälkeen. Monia muitakaan rokotuksia ei suositella otettavaksi ensimmäisellä raskauskolmanneksella, joten minusta tuntui tässäkin tapauksessa paremmalta odottaa riskiajan yli. En olisi uskonut, että käsi tulisi niin kipeäksi. Itse pistäminen ei sattunut yhtään, mutta illalla koko käsivarsi oli arka, kuin joku olisi hakannut sitä pesismailalla voimiensa takaa. Vieläkin hauis on hellänä, vaikka piikistä on jo monta päivää.

Vatsa on aloittanut selvästi kasvuspurtin. Paino on noussut tähän mennessä kilon. Siitä se lähtee... Himoni irtokarkkeja kohtaan on loputon. Voisin rohmuta niitä joka päivä pussitolkulla. Närästys on löytänyt tiensä tänne ja hemoglobiini on raudan popsimisesta huolimatta laskusuunnassa. Oloni on kuitenkin mitä mainioin. Olen juuri se ärsyttävän energinen ja onnellinen odottaja, jota vau-kirjan vihkosessa kuvaillaan. Ainakin enimmäkseen/toistaiseksi! ;)

U.N.Owen 15+0