Kirjoittaminen on tuntunut vaikealta viime päivinä. Ajatus jauhaa samaa ympyrää koko ajan. Ei voi mitään, pelkään ja odotan ultraa, niin etten voi keskittyä mihinkään muuhun. Kauhukuvat kuolleesta sikiöstä vainoavat minua jatkuvasti ja tiedän, että en pysty rauhoittumaan ennenkuin ultra on ohi ja varmuus asioihin saatu. Pelot kasvavat suuremmiksi päivien kuluessa. Päivät venyvät purukumin lailla. Teen ja touhuan kaikkea, mutta ajatukseni eivät ole läsnä. Pahoittelen, että postaukseni jauhavat niin yksipuolisesti tätä samaa asiaa kaiken aikaa.  

Ukon kanssa oli megariita, joka onneksi päätyi kuitenkin siihen, että saimme keskusteltua asioista pitkästä aikaa kunnolla. Sovinto on tehty, amen!

Keskiviikko aamuna tähän samaan aikaan minä olen äitiyspolilla.