Eilen olin vihainen. Tänään on lähinnä alistunut olo. Se on aivan sama mitä suunnittelen, elämä ei koskaan suju suunnitelmien mukaan.  

Ukkoa ei paljon hetkauttanut kun sanoin, että yritystä pitää nyt lykätä leikkauksen takia. Mies osaa ottaa asiat sellaisina kuin ne ovat ja sanoi vain että selvä, uusi vauva tulee sitten vähän myöhemmin. Voi kunpa osaisin itsekin olla noin positiivinen tämän asian kanssa. Vasta kun mainitsin kondomit, niin rupesi naama vääntymään. Okei, ne on ärsyttäviä ja hankalia, mutta minä EN syö pillereitä parin kuukauden takia ja sotke hormonejani yhtään lisää.

Mietin, että jatkanko oviksen tikuttelua jonka kerkesin jo tähän kiertoon aloittaa. Saisihan siitä sitten viitteitä tulevaisuutta varten. Tikkujakin jää sellainen puolikas sarja kaappiin pyörimään, jos en käytä niitä nyt. Eilen tipahti postiluukusta raskaustestejä, jotka toiveikkaaana olin tilannut. Tungin paketin kaapin nurkkaan edes avaamatta sitä.

Nyt ei voi kun istua alas ja jäädä odottamaan kevättä. Miten kaukana se tuntuukaan olevan!