Tyttösellä on joku uhmakausi meneillään. Päivät ovat täynnä arvaamattomia raivareita, jotka kestävät helposti puolikin tuntia. Syöminen, vaipanvaihto ja pukeminen ovat tietenkin inhottujen listalla. Lisäksi hyvä syy huutaa on se, jos äiti antaa väärän lusikan, menee vessaan, eikä heti kerro mikä eläin kirjassa on, jota pieni sormi osoittaa.

Huuto syntyy kun isän liian isot kengät eivät pysy jaloissa ja siitä kun sylissä olevat lelut putoilevat kesken kävelyn. Iskä ei saa istua sohvalle, eikä äiti koneelle kun Tyttönen niin päättää. Kokkailukin on ehdottomasti kielletty. Ylipäänsä kaikki aikuisten tekemiset jotka eivät koske pikku tyrannia, voisivat Tyttösen mielestä jäädä tekemättä.

Voitte kuvitella, että päivät ovat yhtä huutoa... Välillä tunnen itseni sirkusklovniksi, kun yritän kaikin tavoin temppuilemalla saada lapsen huomion puoleeni, että saisin vaipan vaihdettua, lusikan suuhun, tai kengät jalkaan.

Netistä löytyy kyllä paljon kohtalotovereita, mutta mistään ei löydy selkeitä ohjeita mitä tehdä kun raivari on päällä. Annanko pikkuisen vaan huutaa, hakata päätä lattiaan ja repiä hiuksia? Kun mikään rauhoittelu ei auta! Miehellä loppuu loma viikonlopun jälkeen, joten sitten saan taiteilla päivät yksinäni. Näen jo sieluni silmillä miten yritän epätoivoisesti valmistaa lounasta ja kauhukakara karjuu jalassani kiinni kuin terrieri.

*Syvä huokaus*