Nyt sitten alkoi synnytyksen odotus. Ei kannattaisi odottaa mitään tapahtuvan ennen laskettua aikaa. Menettää vaan hermonsa. Mutta kun... en voi itselleni mitään. Oireiden kyttääminen on suunnilleen samalla tasolla kuin raskautta toivoessa. Jokainen nippaus ja vihlaisu herättää toiveita. Joka vessareissulla toivoo, että bongaisi limatulppaa. Joka ilta miettii että jospa heräisi yöllä vesien menoon...

Eilen lääkäri sanoi, että kohdunkaula on hiukan pehminnyt, siinä kaikki. Että ei tämä nyt ihan heti täältä ole tulossa. Niinpä niin. 

Mitäs sitä keksisi ajankuluksi? Saunaa, siivousta, seksiä, vadelmanlehtiteetä, kuumia kylpyjä, kantapäiden hierontaa...

Tulejotulejotulejo!