Pahoinvointi jatkuu. Äsken syödyt banaanit ja tuoremehut päätyivät puoliksi vessan lattialle, kun en päässsyt pöydästä kyllin nopeasti ylös.

Vatsa on pyöristynyt (tai turvoksissa) hivenen. Tiukimmat housut eivät enää menneet kiinni. Esittelin Ukolle pallomasuani ja hän tyrmistyneenä kysyi, että milläs viikoilla me mennään? Kun sanoin että 9+, niin Ukko hämmästyi vielä enemmän ja ihmetteli, että joko ollaan niin pitkällä.

Niinpä niin. Totuus valkenee sille äijälle sitten vasta np-ulrassa (kuten viime raskaudessakin). AHAA, MEILLE TULEE VAUVA!

No, jotkut miehet eivät kuulemma tajua asiaa ennen kuin käärö on syntynyt, joten heikomminkin voisi mennä. Ukko kuitenkin ihan kiitettävästi paijaili masua ja osallistui muutenkin raskauteen viime kerralla. Eli kai se tästä taas sitten kun maha alkaa todella näkyä.

Tyttösen syntymäpäivät sattuvat juuri np-ultran jälkeiseen viikonloppuun. Ihan mukavaa, ei tarvitse sitten salailla enää raskautta sukulaisilta, jotka saapuvat kakkukesteihin. Mihinkään facebookkiin en ainakaan rupea raskausjuttuja kirjoittamaan. Kerron asian vain läheisilleni, tutut ja entiset luokkatoverit kuulkoot asian sitten puskaradiosta.

Nyt on näköjään pakko avata aamupuurobaari. Tyttönen roikkuu lahkeessa vaatien ruokaa.