Joku voisi kysyä, että miksi minulla on niin kauhea hoppu raskautua. Stressi kuulemma huonontaa lapsensaanti mahdollisuusksia. Miksi hätäilen, kun minulla on jo yksi lapsi?

Siksi, että pelkään yrityksen venymistä. Tyttönen näkyi plussana ruudulla vasta kaksi vuotta ehkäisyn lopettamisesta. Olin jo mielessäni väläytellyt lapsettomuuden mahdollisuutta. Silloin menimme "tulee kun on tullakseen" asenteella. Ja plussa tuli lopulta melkoisena yllärinä puun takaa, juuri kun olin aloittanut uuden työn.

Kaksi vuotta on aika pitkä aika. Ja mä olen luonteeltani stressaaja.  

Pelkään, että tämäkin toiveilu vaan jatkuu ja jatkuu. "Tulee kun on tullakseen" ei meillä toiminut kovin hyvin. Siispä järeät aseet käyttöön heti ja oviksen bongailu alkakoon! 

P.S. Myönnettäköön myös, että kärsivällisyys ei kuulu minun hyveisiini...