Kävin eilen katsomassa kaverini kuukauden ikäistä vauvaa. Kyllä ihmisenalku on sitten pieni ja avuton! Tuntui etten edes osannut pitää häntä sylissä. Tunsin itseni kauhean kömpelöksi, enkä tiennyt miten olisin käteni laittanut.

Sain myös puhelun sairaalasta. Eräs läheiseni oli saanut toissapäivänä toisen lapsensa. Hän kertoi väsyneenä, mutta ikionnellisena, miten pieni poika oli nähnyt päivänvalon.

Lähipiirissäni on syntynyt kolme vauvaa kuukauden sisällä.

Minäkin haluan. Haluan olla raskaana. Haluan saada vauvan!

Anoppi vihjaili tänään siihen malliin, että se on arvannut meidän toiveilevan toista. Ärsyttävää kun kierrellen yritetään urkkia, että joko on toinen tuloillaan. Olisikin perkule!