Minun nyyttini ei ole tullut vieläkään. Yliaikakontrolli on varattu viikon päähän tiistaille. Olotila vaihtelee toiveikkaan ja kärsimättömän välillä. Eilen oli viimeinen neuvola.

Toivon totisesti etten joudu käynnistykseen. Haluaisin niin kokea sen ihanan tunteen kun synnytys alkaa spontaanisti ja tajuaa, että tämä on nyt menoa. Lisäksi pelkään synnytystä jo muutenkin, toivon ettei vauva enää kerkeäisi kasvaa enempää. Lisäksi kivut ovat kuulemma pahempia käynnistetyssä synnytyksessä.

Gaviscon närästyslääke loppui tänään. Minun on pakko ostaa sitäkin vielä uusi pullo. Luulin että se edellinen olisi ollut viimeinen.

Ei tee mieli enää vastata puhelimeen. Ihmisten kommenteista tulee vaan vihaseks. "siis vieläkö oot yhessä koossa?" no olen joo, ajatella lasketusta-ajastakin on jo KOLME päivää!  "nyt sulla käy sit aika toooosi pitkäks!" Jep, kiva kun kerroit... "ei mitään merkkejä ole ilmassa?" NO EI OLE!

Ekä nuo typerät lohduttelut siitä miten kukaan ei sinne mahaan ole jäänyt helpota yhtään. Ihmiset voisivat kuitata koko raskauden sanomalla vain, että toivotaan että hän sieltä pian syntyy ja sitten keskustella kanssani jostain ihan muusta. En mä jaksa jauhaa kokoajan tätä raskautta. Odottaminen sujuisi paljon sutjakkaammin, jos olisi muutakin ajateltavaa kuin se että yliajalla mennään!

U.N.Owen rv 40+3