Pääsiäinen alkaa olla ohi. Täällä onkin riittänyt hulinaa. Vanhin siskoni oli kahden lapsensa kanssa kylässä kaukaa pohjanmaalta ja sehän antoi aihetta kerääntyä saman ruokapöydän ääreen koko sisarusparven voimin. Minulla on viisi veljeä (joista paikalla oli neljä) ja kaksi siskoa. Lisäksi pääsiäisporukassa heilui epämääräinen joukko lapsia ja isäukko. Huhhuijjaa...

Kassi kaupalla raahasimme ruokaa asuntooni ja kolmena päivänä väsäsimme siskon kanssa herkkuateriat jälkiruokineen ja salaatteineen. Tiskikone pyöri parina päivänä yhtä paljon kuin normaalisti käytän sitä viikon aikana.

Hunnilauma tuli, söi ja vuolaasti kiitelleen valtasi koko olohuoneen kahvikuppeineen. Hirveällä mölinällä lauma kotiutui x-boxin ääreen ja vietti aikaansa iloisesti remuten jääkiekon parissa.

Näistä harvinaisista hetkistä minulle tulee aina elävästi lapsuus mieleen. Suurperheessä eläminen on kovin erilaista jos vertaa yleiseen "kaksi ja puoli lasta, koira ja farmariauto" kuvioon. Tästä aiheesta voisin kirjoittaa aika mielenkiintoisen postauksen. Ehkä sen teenkin joskus. 

Meillä on aina ollut todella hyvät välit sisaruksien kanssa. (Ainakin aikuisena :oD) Olemme yhtä ja samaa porukkaa, joka pitää toistensa puolia viimeiseen asti. Olen onnekas, sillä minä en koskaan tunne olevani yksin tässä elämässä. Käsivarsia riittää ottamaan kiinni, jos pohja pettää alta.