Tänään olen kyllästynyt raskauteen.

Olen kyllästynyt huonoihin öihin, heräilyyn, villinä laukkaaviin ajatuksiin ja katuvaloon, joka paistaa suoraan naamaani ikkunasta.

Tympii kun kaikki on niin vaikeaa Tyttösen kanssa. Kun ei taivu niin ei taivu. Lelujen siivoaminen, pylly- ja käsienpesu... Ulkovaatteiden pukeminen ja ylipäänsä kaikki nostamiset tapahtuvat hampaat irvessä puhisten. Siinä  kohdassa missä minulla ennen oli vyötärö, on nyt keilapallo. Leikkipuistossa olo on yhtä tuskaa JATKUVAN vessahädän kanssa.

Ihan sama mitä suuhuni laitan niin närästys on taattu. Happamat liemet kiehuvat mahassa ja saavat minut välillä jopa oksentamaan. Välillä on kauhea nälkä ja välillä voin niin pahoin etten haluaisi syödä mitään.

Raskaushormoniryöpyt ovat palanneet. Saatan kiukustua aivan hirveästi naurettavistakin syistä. (Kuten ukolle, joka piloillaan vetäisi popcornkulhon käteni alta pois pari kertaa ollessani ottamassa siitä. Reaktioni oli suorastaan räjähtävä...)

Kaiken kaupaksi pakaraani on ilmestynyt suonikohju. Kunnon pullottava sininen parin sentin suoni. Kaunista! 

Tasan kuukausi laskettuun aikaan.