Odotan ensimmäisiä liikkeitä. Voi miten odotankaan! Se on niin ainutlaatuinen tunne, kun jonain päivänä pieni elohiiri väpättää vatsassa ja tajuat, että se on oma lapsesi.

Silloin kun tunsin Tyttösen ensimmäiset selvät liikkeet oli kaamea tuulinen ilta pohjanmerellä (Olen ammatiltani meri"mies" ja tein töitä vielä Tyttösen raskausaikana). Se oli mieleenpainuva kokemus. Makasin punkassa käsi vatsalla ja hymyilin, vaikka paatti keinui ällöttävästi ylös ja alas, kuin linnanmäen laite. Silloin oli raskausviikko 16, eli tunsin liikkeet jo varsin aikaisin. Niinpä toiveikkaana odottelen, että josko kohta? :)

Onhan se tietysti mahdollista, että istukka on edessä ja en tunne mitään vielä ikuisuuksiin. Mutta iltaisin on kiva haaveilla ja kuulostella masua...