Kerkesin tuossa käydä äitiyspolilla käyrillä roikkumassa ja ultrattavana. Sf-mitta huitelee alhaalla ja ei ollut kasvanut kahden viikon neuvolatauon aikana laisinkaan, joten täti totesi, että on parasta kurkistaa ultralla vauvan kasvu. Ihan normaali reilu kaksikiloinen kaveri siellä köllötteli ja kaikki oli muutenkin kunnossa. Jostain syystä sain kuitenkin kontrolliajan tuonne 37 viikolle. Tietysti onhan se kiva päästä vielä yhteen painoarvioon ennen h-hetkeä... ;)

Pesänrakennusvietti on huipussaan. Tekisi mieli tuunata ja puunata ja siivota ja sisustaa kaikenpäivää. Ikävä unettomuus vaivaa monina öinä ja tuntuu, että käyn jotenkin ylikierroksilla nyt. Joku romahdus on varmasti vielä odotettavissa.

Pienestä lokakuisesta on tullut elävämpi mielikuvissani. Melkein päivittäin tulee pohdittua miltä hän näyttää ja millainen hän mahtaa olla. Luen synnytyskertomuksia ja kertaan imetysjuttuja, laittelen tavaroita pikkuhiljaa valmiiksi ja ostelen sairaalakassiin sisältöä.

Synnytys herättää minussa ristiriitaisia tunteita. Välillä odotan kiihkeästi ja innolla, että pääsisin jo tositoimiin. välillä makaan peiton alla kauhusta jäykkänä ja muistelen Tyttösen synnytystä. Luulisin, että loppuraskaudesta sitä on jo niin kypsä koko raskauteen, että kun aika koittaa niin olen vain innoissani.