Ei enää edes harkkasuppareita. Olo on kerrassaan mainio ja muksu tuntuu viihtyvän masussa. Aamulla heitin Tyttösen kanssa piiiitkän lenkin ja ei tuntunut niin missään.  

Huomenna on se päivä jonka ympyröin sydäntarroilla kalenteriin jo kuukausia sitten.

Hassua, että nyt kun laskettuaika on käsillä, en ole hiukkaakaan niin kärsimätön ja odota synnytystä yhtä kiivasti kuin 37-38 raskausviikoilla. Luin jostain että 40 prosenttia lapsista syntyy n. viikko lasketunajan jälkeen. Se on aika paljon, joten ei tässä kannatakkaan yhtään hötkyillä vielä.  

Myönnettäköön, että uskon vahvasti ensi viikon aikana poksahtavani ja jos näin ei käy niin sitten se piina vasta alkaa...