Kuten aiemmin olen todennut, minulla on ollut onnekkaiden sattumien putki päällä. Yleensä elämässäni on enemmän ikäviä kommelluksia, kuin onnekkaita sattumia. Räpiköin perse edellä puuhun päivästä toiseen yhtä onnekkaasti kuin Aku Ankka.

Pitihän sen kolauksen jo tulla.

Viikonloppuna tapahtuvan muuton vuoksi asuntomme on täynnä pahvilaatikoita. Niitä on puoliksi pakattuna pinoittain joka huoneessa. Lisäksi lattioilla seilaa kaikkea epämääräistä, teippejä, narukeriä, pahvinpaloja yms.

Tyttönen oli kuljettanut pienen neliönmallisen pahvinpalan makuuhuoneen oven eteen. Olimme menossa suihkuun ja lapsi oli ilman vaippaa makuuhuoneessa. Kiireissäni säntäsin nappaamaan pyyhettä olkkarin oven päältä (pelkäsin että tyttö pissaa lattialle). Astuin pahvipalan päälle, liukastuin ja potkaisin jalkani täysillä seinää päin.

Yöllä heräsin kolmelta ihan hirvittävään kipuun jalassani. Valvoin koko loppuyön kärvistellen tuskissani. Panadol ei paljon helpottanut.

Seuraavana päivänä raahauduin lääkärille, joka lähetti minut röntgeniin. Isovarpaan tyvinivelestä löytyi pieni murtuma ja irronnut luun muru. Onneksi se ei vaatinut kipsiä tai kyynärsauvoja, sitten olisin ollut todella pulassa. Kädessäni oleva lasta tekisi sauvoilla liikkumisen mahdottomaksi. Nyt jalassa on tukiside ja linkutan menemään kuin epämuodostunut koppiainen.

MInulla on paketissa sekä vasen käsi, että jalka. Mitä seuraavaksi? Toisaalta menköön pakettiin vaikka joka kinttu, kunhan raskaus sujuu hyvin!