Koska näin onnekkaasti selvisin yhdellä leikkauksella, vauvaprojekti julistetaan taas alkaneeksi. Kierron tylsin vaihe, eli menkat, pitäisi alkaa huomenissa. Seuraavan kierron ajattelin olla tikuttamatta ovista ja mennä ihan MuTu tuntumalla. Edessä on muutto ja kaikki se pakkaaminen ja stressaaminen riittää, ei viitsi siihen mitään tikutushässäköitä lisätä päälle. 

Leikkausta edeltävänä iltana oli sukulaislapsen synttärit. Siellä oli vieraana muutaman viikon ikäinen vauva. Anoppi huuteli siellä ensin kaikkien kuullen, että älkää näyttäkö vauvaa U.N.Owenille, muuten sekin haluaa vauvan. Kohta se jo muutti mieltään ja kailotti, että antakaa vauva sittenkin U.N.Owenin syliin, johan se olisi toisen aika! 

Eihän se mitään pahaa tarkoittanut, mutta jotenkin minä kiusaannuin niin, etten enää kehdannut katsoakaan vauvaa. Miksi ihmiset eivät voi tajuta sitä, että tällaiset asiat ovat herkkiä ja henkilökohtaisia? Minä en todellakaan halua, että koko suku pohtii, joko meidän olisi aika HOMMATA toinen lapsi! Vihaan tuollaisia ilmauksia. Ainoastaan tyypit, jotka tulevat raskaaksi parilla hassulla yrityskierrolla, voivat puhua lasten hommaamisesta.

Nyt on taas niin äkäistä tekstiä, että kyllä se Täti sieltä on tulossa...