Laskeskelin mikä tulee olemaan se summa, joka jää käteen vuokran ja laskujen jälkeen kuukaudessa, kun siirryn hoitorahoille tammikuussa. Ukon opintotuki mukaan lukien noin 400 euroa. Todennäköisesti vähän vähemmän. En kyllä parempaa odottanutkaan.

Näin köyhä en ole ollut valmistumisen jälkeen. Paitsi jonkun hajakuukauden työttömänä. Kyllähän tuolla summalla saa ruuat ja vessapaperit ostettua, muttei juurikaan muuta. Vaatteita ei ostella, eikä juhlita, kotia ei sisusteta, saati sitten matkustella. No, ei se haittaa, täytyy vaan toivoa ettei tule mitään yllättäviä kuluja. Onneksi on luottokortti hätävarana. Ja onneksi meillä on hyvä turvaverkko sukulaisia ympärillä. Jos paniikki tulee, niin joku kyllä auttaa.  

Ja positiivista on myös se, että Tyttönen on niin pieni vielä, ettei hän kärsi köyhäilystä. Hän on tyytyväinen hyvin vähälläkin. Kerkeäähän sitä sitten matkustella ja ostella, kun toinen ymmärtää sellaisen päälle jo jotain. Tyttönen on onnellinen, kun saa olla äidin kanssa kotona.

Tietysti on myös se vaihtoehto, että minä menen töihin. Se on kyllä se viimeinen. En halua vielä laittaa pikkuistani päivähoitoon.

Ja missään nimessä en ketään tuomitse, joka lapsensa hoitoon laittaa. Se olisi meilläkin edessä, jos meillä olisi vaikka auto ja asuntolaina.

No, ollaan sitä köyhäilty ennenkin (opiskellessa) ja onneksi me tulemme toimeen aika vähällä.  

Taidan silti laittaa sen lottokupongin täksi illaksi vetämään...