Käsittämätön väsymys on vaivannut reilun viikon minua. Tekisi mieli vain ryömiä peiton alle pimeään huoneeseen ja viettää siellä muutama päivä. Tyttönen vaatii kuitenkin niin paljon hoitoa ja huomiota, että aikaa lepäämiseen ei juuri liikene. Aamulla kun lapsi iloisesti sirkuttaen herättää minut, alan jo odottaa päiväuniaikaa. Päiväunien jälkeen toivon, että olisipa jo ilta ja nukkumaanmenoaika... Raahustan leikkipuistoissa silmät puolitangossa jaksamatta nauttia edes kesästä.

Mihin katosi se pirteyttä uhkuva energinen odottava mamma, joka olin vielä viime viikolla? Se mamma joka pesi kaikki 50 cm vauvanvaatteet syksyä varten, hommasi niille kaapin ja järjesteli pikku nutut ja housut kauniisiin pinoihin odottamaan valmiiksi? Se mamma joka tapasi kaikkia kavereitaan, kävi rannalla, kahvilla, lenkillä ja uimahallissa?

Toivottavasti tämä väsymys on vain joku väliaikainen juttu. Kesä menee muuten ihan hukkaan tälläisessä uupumuksessa.