Ensimmäiseksi kiitos kaikille kommenteista. Ne lämmittävät mieltä. Jossain, ehkä satojen kilometrien päässä, joku ihminen lukee minun plussauutiseni ja tuntee pienen ilonläikähdyksen. Kutkuttava ajatus! Teille tuntemattomille lukijoille paljastan syvimpiä ajatuksiani, joita en välttämättä kerro edes ystävilleni. Näin ollen, tehän tunnettekin minut varsin hyvin. :D Ihmeellinen blogimaailma...

Tänään paukkuivat viikot rikki raskauskalenterissa. 5+0. Onpas vähän! Vaikka päätinkin etten aio murehtia liikoja, niin välillä keskenmenonpelko uhkaavasti nostaa päätään. Minusta tuntuu, että tämä kävi liian helposti. Ja siksi se otetaan minulta vielä pois. Esikoisen pitkäksi venynyt yrittäminen on jättänyt jälkensä. Meinasin jo saada sydärin, kun Ukko oli lempannut nenäverenvuodon jäljiltä paperin pyttyyn ja jättänyt vetämättä. Ja minähän siihen seuraavaksi istahdin pissille luullen verisen veden pytyssä olevan vuotoa...

Toistaiseksi valtakunnassa kuitenkin kaikki hyvin. Oireitakin löytyy ihan kiitettävästi. Rinnat ovat arat ja iltaturvotus näyttää siltä, kuin olisin jo puolessa välissä raskautta. Hajuaistini on kuin vainukoiralla ja suussa tuntuu välillä metallin makua. Viimeisen viikon ajan olotilani on ollut ihmeellinen, seesteinen ja onnellinen... Lukuunottamatta käsittämättömiä itkukohtauksia, jotka alkavat ilman mitään hyvää syytä ja loppuvat yhtä nopeasti, kuin ovat alkaneetkin. Tästä se hormonihyrrä taas lähtee!