Parisuhde on joutunut koville viimeaikoina. Ukon välinpitämättömyys raskauden suhteen hiertää välillä mieltäni. Hormonit saavat minut itkuiseksi, pahantuuliseksi ja läheisriippuvaiseksi. En koe saavani kylliksi huomiota ja kehittelen päässäni ihan ihme murhenäytelmiä. Lähtisin mielelläni hetkeksi äidin luo kyläilemään ja hakemaan vähän välimatkaa asioihin, mutta kalenteri on niin täynnä, että se on yksinkertaisesti mahdotonta. Pääsiäisen jälkeen voisi aikaisintaan olla  saumaa lähteä.

Viime yönä oli satanut taas lisää lunta. Mieleni mustui entisestään. Kaiken lisäksi olin yöllä nähnyt painajaisia ultrasta.

Tänään pitää yrittää hemmotella itseään jotenkin. Herkuttelu ja saunominen voisivat tuoda tähän masentuneeseen mieleen vähän iloisempia sävyjä.