Olen onnellinen.

Olen tällä hetkellä niin hurjan onnellinen tässä elämässä, että en tiedä miten sen kertoisin. Nautin äitiyslomasta, kotona olosta, lapsistani ja alkavasta keväästä. Minulla on paljon ihania ystäviä, kaunis koti, kaikki maailman syyt olla onnellinen.

Vauvani on ihana. Miten joku voi ollakin niin rakas?

Tyttösen vauva-aika oli niin erilaista, pelkkää koliikki-itkua ja allergiaa, huolta ja murhetta. Pelkoa ja surua miehen uusien sairauksien takia. Rahattomuutta. Raskasta aikaa. Ennen Tyttöstä elämä oli muuten vaan sivuraiteilla olemista, tarkoituksetonta sekoilua, vuodesta toiseen...

Tuntuu että elän todellakin elämäni kevättä nyt!

Ja mulla on edelleen hirveä vauvakuume.