Päivän lounas tänään: kolme kuoretonta nakkia ja lasillinen mehua... Helteet ovat vieneet ruokahalun mennessään. Paino on silti noussut railakkaasti kahdeksan kiloa alkutilanteesta. Kilo vielä lisää, niin pääsen uusille kymmenluvuille.

Sokerirasituksessa kävi nolosti. Puolitoista tuntia pyörin ähkimässä nahkealla sohvalla labran odotushuoneessa ja voin hirvittävän huonosti. Oksensin litkut pellolle ennenkuin viimeinen veriarvo saatiin otettua. Paastoarvo ja tunnin jälkeen otettu arvo olivat normaalit, joten terkka oli sitä mieltä, ettei koetta tarvitse uusia. Luojan kiitos! Pistää nyt raskaana oleva nainen paastoamaan 12 tuntia tälläisillä helteillä, vähemmästäkin laatta lentää.

Lääkärikäynti oli kurja kokemus. Kesälomatuurajana häärivä naikkonen käytteli paljon voimaa ja vähän liukkaria tutkimusvälineissään. Ulvahduksiini hän reagoi sanomalla, että voi vähän kirpaista kun kohtu laskeutuu kohdunsuun päälle ja hän joutuu vähän kaivamaan sitä sieltä alta. Todellisuudessa suurin osa kivusta johtui siitä, että koko värkki oli ihan nirhautunut ja rullalla kun tyyppi ei laittanut  liukkaria, mutta enpä kehdannut sitä sille tokaista. Minä INHOAN gynegologisia tutkimuksia!

Odotan jo niin syksyä. Koulujen ja kerhojen alkua. Tavallisia tv-sarjoja. Elämän normalisoitumista. Arkeani Tyttösen kanssa. Ja miten odotankaan uutta vauvaani. En ole varmaan ikinä odottanut syksyä näin innokkaasti.