Raskausoireet ovat laantuneet. Itkuherkkyys ja ruokahaluttomuus ovat oikeastaan ainoita mitä enää on jäljellä. Tein tänään viikkonäytöllisen clearbluen, mikä jäi ylimääräisenä pyörimään kaappiin. 2-3 viikkoa tuli ruutuun. Kolme viikkoa ovulaatio plussasta tuli tänään täyteen, joten sopii kuvaan. Olen tullut siihen tulokseen, että joku siimahäntä on selvinnyt 4-5 päivää elossa ja niin raskaus on sitten alkanut. Ultrassa selviää enemmän, kun näkee tarkasti millä viikoilla mennään. Heitän kehiin myös villin veikkauksen, että meille tulee toinen tyttö, sillä x-siittiöt elävät pidempään kuin y-siittiöt. :) Saas nähdä!

Ensimmäinen neuvola on reilun parin viikon päästä. Melko nopeasti sain ajan. Jostain syystä minua jännitti aivan hirveästi kun soitin, sydän hakkasi ja kämmenet hikosivat. Hassua, eihän tämä todellakaan ollut ensimmäinen soittoni sinne näissä asioissa! Sen puhelun jälkeen raskaus muuttui todellisemmaksi. Tämä tosiaan tapahtuu, minä odotan vauvaa ja menen neuvolaan!

Haluaisin niin kovin varhaisultraan, mutta ei yksinkertaisesti ole varaa. Kelakorvausten jälkeen maksettavaa jää satanen ja tämän perheen budjetissa se vastaa viikon ruokaostoksia. Kaikki ylimääräinen menee käsileikkauksen sairaalakuluihin. Yritän lohduttaa itseäni sunnittelemalla 4d-ultraa kesäksi. Jos yrittäisi säästää siihen mennessä vähän rahaa...

Eilen kävelin kaupungilla ja minun teki mieli hymyillä kaikille vastaantuleville mummoille ja koirankusettajille. Ihmisenalku sisälläni ei ole kooltaan riisiryyniä isompi, mutta se on vallannut ajatusmaailmani täysin. Ärsyynnyn suunnattomasti, kun Ukko välillä onnistuu unohtamaan koko asian. Sanoin varanneeni neuvola-ajan niin se tollo kysyi, että miksi? "olen raskaana, jos satut muistamaan!" 

Okei, ymmärrän, että tämä koskee minua enemmän tällä hetkellä kuin häntä. Viimeksikin hän sanoi todellisuuden valjenneen vasta np-ultrassa. Olisi kyllä mukavaa, jos hän tällä kertaa tajuiaisi vähän aiemmin!