Ollaan kohta oltu viikko jo mummolassa. Aina välillä mun levottomaan mieleeni iskee pakko päästä pois kotoa ja mummola on hyvä pakopaikka. Keskellä ei mitään, vain metsää ympärillä.

Mä olen suurimman osan lapsuudestani asunut maalla. Se jättää jälkensä. Vieläkään en tunne oloani täysin kotoisaksi kerrostalomiljöössä kaupungin sydämessä, vaikka toistakymmentä vuotta olen kaupungissa asunut. Mä kaipaan metsää, niittyjä ja vesistöä. Lapsuuden koti on myyty ja vanhat mansikkapaikat sen mukana. Sieluun on jäänyt aukko, jota en saa kaupunkiasunnolla täytettyä. Ehkä jonain päivänä saamme ostettua unelmien kodin jostain jumalan selän takaa.

Sitä odotellessa on mukava välillä paeta kaupungin hälyä tänne syrjäkylille. Lähellä on kaunis suo pitkospuu reitteineen, mukavia pikku lampia ja monta kotaa, joissa voi kärytellä makkaraa.