Mielialat heittelee. Välillä tuntuu, että ei tämä odottaminen haittaa. Maaliskuussa pääsee taas yrittämään. Silloin muutto on ohi, eikä tavitse stressata sitä enää. Käsi on leikattu ja sikalentsurokotus saatu. Tyttönen on muutaman kuukauden vanhempi ja toivottavasti parempi nukkumaan. Kaikinpuolin on parempi odottaa pari kuukautta. 

Välillä taas tuntuu, että kevääseen on vielä valovuosia ja me emme pääse ikinä eteenpäin tämän asian kanssa. Olen jo lakannut uskomasta, että vauva tulisi vuonna 2010. Nyt haaveilen, että olisin raskaana vielä tämän vuoden puolella. Miksi pitää asettaa itselleen tavoitteita? Eivät tällaiset asiat kuitenkaan riipu siitä miten itse toimin. Voin tietysti vaikuttaa hedelmällisyyteeni jonkin verran ruokavaliolla yms. mutta loppupeleissä uskon, että se on sattuman kauppaa onnistummeko vai emme. Silti kehitän mielessäni jotain rajapyykkejä...

En jaksa enää käydä keskustelupalstalla. Koko ajan tulee uusia nimiä, jotka pikkuhiljaa plussaavat. Asetelma on jotenkin liian kilpailuhenkinen. Kuka plussaa nopeimmin. Plääh. Tai sitten tämä negatiivinen asenteeni johtuu siitä, että mulla ei ole edes mahdollisuutta olla se seuraava onnistuja. Porukkaan liittyy tyyppejä, jotka kirjoittelevat päivän tai pari ja sitten tulevat jo hehkuttamaan plussauutisia. Plussatuulia perkele ja puuuuhhh!

Olen pitänyt tarkkaa kirjaa tässä kierrossa kaikista oireista ja oireettomuuksista ja se on osoittautunut varsin hyödylliseksi. Sitä aion jatkaa ensi kierrossakin. Minulla on enää yksi setti ovistikkuja. Silloin kun tilasin ne, toivoin niin kovin, että raskautuisin ennenkuin ne loppuvat.

Kevät, tule jo... Ja tuo tullessasi vauva meille, kiitos!