keskiviikko, 21. syyskuu 2011

Hävisin

Hävisin itseltäni. Hukuin pyykki- ja tiskivuorien keskelle. Tyttösen uhmaikä iski päälle kuin rypälepommi ja Pikkulikan eroahdistus-hampaidenpuhkeamis-flunssailu-ruokalakkoilu vei kaiken energian. koko kesä meni ihme sumussa ja ihmettelin miten kukaan selviää useamman kuin kahden lapsen kanssa.

Löysin itseni taas, kun kaikesta väsymyksestä huolimatta aloin vääntää viikonloppuisin työvuoroja. Minulla on työkaverit ja omat jutut niiden kanssa, minulla on palkkapäivä ja lupa nukkua pitkään yövuoron jälkeen viikonloppuna. Olen muutakin kuin muodoton äiti-ihminen ruutuhousuissa ja finni leuassa taistelemassa kiukkuisen kaksivuotiaan kanssa, että mennäänkö sinne päiväunille vai ei. 

Vauvakuume ei kaikesta huolimatta ole hellittänyt yhtään. Kierukan ja/tai imetyksen ansiosta minulla ei edelleenkään ole menkkoja. No, sehän tarkoittaa tietenkin sitä, että kuvittelen vähän väliä raskausoireita: yjöttää, väsyttää, paleltaa. Tietenkään yrjötys ei voi johtua liiasta kahvista, väsymys huonosti nukutusta yöstä ja palelu liian kylmästä asunnosta, vaan ne kaikki ovat viitteitä siitä, että kierukka on pettänyt ja olen raskaana.

Niin, minulla on kaapissa kasa liuskatestejä joilla tasaisin väliajoin tarkistan, ettei vahinko ole päässyt sattumaan.

 

 Salaa olen pettynyt kun näen vain sen yhden vaivaisen viivan.

keskiviikko, 9. maaliskuu 2011

Päivät kuin unta

Olen onnellinen.

Olen tällä hetkellä niin hurjan onnellinen tässä elämässä, että en tiedä miten sen kertoisin. Nautin äitiyslomasta, kotona olosta, lapsistani ja alkavasta keväästä. Minulla on paljon ihania ystäviä, kaunis koti, kaikki maailman syyt olla onnellinen.

Vauvani on ihana. Miten joku voi ollakin niin rakas?

 

Tyttösen vauva-aika oli niin erilaista, pelkkää koliikki-itkua ja allergiaa, huolta ja murhetta. Pelkoa ja surua miehen uusien sairauksien takia. Rahattomuutta. Raskasta aikaa. Ennen Tyttöstä elämä oli muuten vaan sivuraiteilla olemista, tarkoituksetonta sekoilua, vuodesta toiseen...

 

Tuntuu että elän todellakin elämäni kevättä nyt!

Ja mulla on edelleen hirveä vauvakuume.

keskiviikko, 26. tammikuu 2011

Keväinen karvanlähtö

Mun hiukset putoaa päästä. Tiesinhän mä, että se hiusten irtoaminen alkaa väistämättä näihin aikoihin, kun vauva on 3 kk, mutta silti... Tukkani on melko paksu ja pitkä, laadultaan karhea ja kiharaan taipuva. Raskausaikana ei irronnut hiustakaan, vaikka kammalla olisi kiskonut. Nyt sitä on sitten joka paikassa. Tunnen itseni lammaskoiraksi jolla on karvanlähtöaika. Harjat ja kammat, lavuaarit ja lattiakaivot, vaatteet ja kämpän nurkkin kasaantuvat pölypallot on täynnä tukkaa. Yäks!

Ainoa lohtu on, ettei tässä pehkossa tuo hiustenlähtö pahemmin näy. Perjantaina on edessä ensimmäinen kampaamokäynti vuoteen. Mitähän kampaajakin ajattelee, kun mun tukka jää sen käsiin työskennellessä!

maanantai, 17. tammikuu 2011

Talvi hus!

Nyt ei enää jaksa. Mittari tuli täyteen tätä talvea. Ja on vasta tammikuu...

Vihaan sitä toppahaalarishowta, joka on käytävä ennenkuin pääsemme ulos ovesta. Tyttönen juoksee karkuun ja tappelee pukemista vastaan minkä kerkeää (vaikka olisi juuri viimeisen tunnin vinkunut puistoon pääsyä!) . PikkuLikka inhoaa hattuja yli kaiken ja protestoi huutamalla kuin sisävesi hinaaja aina hatun pukemisesta alkaen ulos asti, ennen kuin nukahtaa. Sillä aikaa kun puen PikkuLikkaa Tyttönen repii hanskat irti ja pahimassa tapauksessa piilottaa ne. 

Tänään raahauduin ulos taas kerran pukemisurakan jälkeen jo valmiiksi v****untuneena todetakseni, että sää oli hirveä ja kadut huonosti aurattu. Tuuli roiski jotain rännän ja lumen sekamuotoa rilleihin ja tuplavaunukauhukakara yhdistelmä juuttui kinoksiin joka toisessa kadunkulmassa. Ei ollut oikein mitään kivaa tekemistä ja niin sitten tökötimme taas kerran siinä ainoassa puistossa jonne pääsee lumesta huolimatta.

Kaipaan jo niin kevättä ja kesää! Kun ei tarvitse kuin läntätä hattu päähän ja suunnistaa leikkipuistoon tai rannalle.

Sitä odotellessa... Toppahaalarishow joka päivä.

torstai, 13. tammikuu 2011

Ihqut imetyshinkit

Tissit ovat kuin joululahjat. Ne on tarkoitettu lapsille, mutta isät tykkäävät leikkiä niillä.

Ja tämä on niin taivahan tosi. On taas huomattu monta kertaa viime aikoina.